Primitiivireflekseistä

Primitiivirefleksit kehittyvät lapselle jo kohdussa, raskauden eri vaiheissa ja ne ovat alkeellista hermoston toimintaa. Primitiivirefleksit auttavat lasta mm. synnytystapahtumassa. Primitiivirefleksit ovat merkityksellisiä lapsen motoriselle kehitykselle syntymän jälkeen. Niiden avulla vauva treenaa omaa motorista toimintakykyään. Tunnetuin primitiivirefleksi lienee Moro- refleksi eli "pelästymisrefleksi". Omien refleksien kautta liikkumisen lisäksi vauvan saadessa hoivaa, kosketusta ja leikittelyä hoitajan puuhastellessa vauvan kanssa, motoriset taidot kehittyvät ja primitiivirefleksit integroituvat tarpeettomina, lapsen oppiessa tahdonalaista liikkumista. Toiset refleksit integroituvat jo varhain, muutaman kuukauden ikäisenä, jotkut vasta kolmeen ikävuoteen mennessä.

Aina refleksit eivät kuitenkaan integroidu toivottavalla tavalla, vaan ne "jäävät päälle" ja haittaavat hermoston toimintaa ja vaikeuttavat tiedon kulkua hermostossa. Hermostossa eri aistien kautta ja kehosta tullut aistitieto kulkee aivojen eri osa-alueille tiedon käsittelyä varten. Tiedon käsittely ja sen perusteella syntynyt "toimintasuunnitelma" ohjaa motoriikkaamme, toimintaamme, käyttäytymistämme, keskittymistämme ja jopa tunnesäätelyämme. Hermoston toiminta on tärkeää myös oppimisen kannalta. Integroitumattomat primitiivirefleksit tai kehittymättä jääneet spastiset refleksit vaikeuttavat tätä tärkeää prosessia, jolloin hermoston toiminta on epätasapainoista

Refleksityöskentelyyn pohjautuvalla sensomotorisella kuntoutuksella voidaan auttaa kesken jäänyttä integroitumiskehitystä eteenpäin. Työskentely perustuu tarkoin määriteltyihin liikkeisiin, jotka on tutkimusten kautta kehitetty. Kuntoutus perustuu tarkkaan arviointiin vallalla olevista reflekseistä. Arvioinnin tulos määrittää kuntoutusta. Jokaisella refleksillä on omat hoitoliikkeensä.

Lue lisää reflekseistä

MORO

Ns. pelästymisrefleksi. Kehittyy kohdussa ja refleksin pitäisi väistyä 2-4 kk:n iässä. Refleksi syttyy, kun vauva kokee jonkin yhtäkkisen tapahtuman, kuten pään asennon muutos, kova ääni, muutos valaistuksessa, kipu, lämpötilan muutos, liian "kova" käsittely. Moro-refleksi on reaktio uhkaan. Vauva ei osaa eritellä aistimuksia, eikä erottaa mikä on todellinen uhka, mikä ei. Moro on ensimmäinen "taistele tai pakene"- reaktion muoto. Mikäli refleksi ei väisty, voi jäädä herkkyy yhdelle tai useammalle aistimukselle, jolloin lapsi vireytyy helposti hälytystilaan.

"Lapsi, jonka moro-refleksi ei ole väistynyt, voi olla paradoksaalinen; toisaalta herkkä huomaamaan asioita ja mielikuvituksellinen, mutta toisaalta lapsellinen ja ylireagoiva. Hän voi pärjätä yhdellä kahdesta tavasta: olemalla pelokas lapsi, joka ”poistuu” tilanteesta, on vaikeuksia sosiaalistua eikä pysty myöskään hyväksymään tai osoittamaan tunteita helposti toisia kohtaan. Toisaalta hänestä voi tulla yliaktiivinen, aggressiivinen lapsi, joka on helposti innostuva, ei pysty lukemaan kehonkieltä ja jonka tarvitsee hallita tilannetta. Kummastakin lapsesta todennäköisesti tulee manipuloiva, kun hän yrittää löytää strategioita, jotka antavat hänelle jonkin verran hallintaa itsessä syntyviin tunnereaktioihin.” (S. Goddard; Reflexes, Learning and Behavior - a Window Into the Child`s Mind)

Kypsymätön moro-refleksi herkistää mm. seuraaville asioille:

  • vestibulaari-järjestelmään liittyviä ongelmia
    • matkapahoinvointia
    • heikko tasapaino ja koordinaatio - nähtävissä erityisesti pallopeleissä
  • fyysistä arkuutta
  • pupillien heikko reagointi valoon, valonherkkyys
  • mahdollisesti hämmennystä kuulemisessa
    • johtuu ääniyliherkkyydestä tietyille äänille
    • lapsella voi olla heikko auditiivinen erottelun kyky, vaikeutta jättää huomioimatta taustaäänet
  • allergioita ja alentunut vastustuskyky, esim. astma, ihottuma ja useita korva ja nieluinfektioita
  • herkkyys lääkkeiden sivuvaikutuksille
  • Heikko kestävyys
  • hyperventilaatioherkkyys
  • ei pidä muutoksista tai yllätyksistä – heikko mukautumiskyky

MORO-REFLEKSI VAIKUTTAA MUITA REFLEKSEJÄ ENEMMÄN MYÖS TUNNE-ELÄMÄÄN.

Moro voi aiheuttaa mm.

  • ahdistuneisuus; jatkuvaa ahdistuneisuutta todellisuudesta ilman todellista/ nähtävää syytä
  • liiallista reagointia ärsykkeisiin
  • mielialan vaihtelu – epävakaat tunteet
  • kohonnut lihastonus (kehon ”panssarointi”)
  • vaikeus hyväksyä kritiikkiä, liittyen siihen, että lapsen on vaikea muuttua
  • hyperaktiivisuuden ja voimakkaan uupumuksen vaihtelu
  • päätösten tekemisen vaikeus
  • heikko ego, alhainen itseluottamus, alisuoriutuminen
  • pelokkuus, liiallinen herkkyys
  • hyökkäävyys
  • epävarmuus/ riippuvuus
  • tarvetta ”kontrolloida” tai ”manipuloida” tilanteita
  • motivaatio yhteydessä osaamisen tunteeseen; luovutusherkkyys

ATNR - Epäsymmetrinen niskaheijaste

Kun vauvan päätä kääntää, katseen puoleiset raajat ojentuvat (jalka suoraksi, käsi sivulle). ATNR kehittyy kohdussa ja väistyy noin kuuden kuukauden iässä. Kohdussa ATNR stimuloi sikiön liikkumista, mikä stimuloi tasapaino- mekanismia ja kasvattaa hermoyhteyksiä. ATNR-refleksillä on tärkeä rooli myös synnytystapahtumassa. Puolen vuoden iässä, lapsen jo kehittyneemmät aivot mahdollistavat kehittyneempiä motorisia toimintoja, jotka ehkäisevät ja "kypsyttävät" ATNR- refleksin pois.

Mikäli ATNR ei kypsy pois, sen yleisiä vaikutuksia ovat:

  • tasapainovaikeudet; pään liike vaikuttaa edelleen kehoon
  • keskilinjan löytyminen ja sen ylittäminen on vaikeaa
  • kehon puoliskojen eriytyneet liikkeet ovat haasteellisia
  • "puolisuus" ja kätisyys on vakiintumatonta
  • kirjoittaminen on motorisesti hankalaa
  • lauserakenteet ovat kömpelöitä
  • matematiikka, erityisesti sanalliset tehtävät, on haasteellista
  • tavarat putoilevat helposti käsistä, haarukan ja veitsen käyttö on hankalaa

STNR - Symmetrinen tooninen niskaheijaste

Olemassaolo 6-9kk - 9-11kk eli sen pitää syntyä ja poistua. STNR auttaa lasta voittamaan maan vetovoiman nousemaan maasta käsille ja polville makuuasennosta. Mikäli STNR ei synny,lapsen on vaikea kontata. Usein nämä lapset liikkuvatkin konttaamisen sijaan karhunkävelyllä tai nousevat suoraan kävelemään. Konttaus on tärkeä vaihe paitsi liikkumisenkehityksen, myös katseen käytön kehittymisessä.

STNR- kehittymättömyys näkyy usein mm.

  • huonona asennon ylläpitämisenä
  • taipumuksena "olla lysyssä" istuessa, erityisesti pöydän tai pulpetin ääressä
  • istumisena W-asennossa lattialla
  • heikkona käsi-silmä koordinaationa, esim. sotkuisena syömisenä
  • vaikeutena vaihtaa katsetta kirjasta taululle ja päinvastoin
  • tehtävien kopiomisen hitautena
  • vaikeutena oppia uimaan. Veden alla uiminen usein helpompaa
  • levottomana istumisena
  • oheistekemisen tarvetta - keskittyminen helpottuu
  • vaikeutena jäsentää kuultua

TLR - Tooninen labyrintti refleksi

Koostuu sekä refleksistä eteenpäin, että taaksepäin. Kokonaisuudessaan väistyy 3 ikävuoteen mennessä. TLR-refleksi on merkityksellinen pään ja kehon asennon yhteistyön kannalta. Mikäli refleksi ei kehity normaalisti, pään asento vaikuttaa kehoon;sekä asentoon, että lihasjänteyteen. Lapsi, jolla TLR ei ole väistynyt normaalisti, on epävarma maan vetovoimasta ja kehon tasapainosta.

Kypsymättömän refleksin vaikutuksia:

  • heikko asennon hallinta
  • hypotonus (lihasjänteys heikko)
  • tasapainoon liittyviä ongelmia:
    • heikko tasapaino
    • alttius matkapahoinvoinnille
  • liikunnan kokeminen epämieluisana
  • avaruudellisen hahmottamisen ongelmia
  • kuvio-tausta-erottelun vaikeutta
  • kehon liikkeiden ohjailun vaikeutta
  • heikko ajantaju
  • taipumus kävellä varpailla
  • heikkoutta oman toiminnan ohjauksessa